Syksy

Hilla ja koira

Irvistys!

Ihanaa kun alkaa olla syksy. Aamuisin on hiukan koleaa, mutta on ihana nähdä auringon nousu huurteisessa aamussa. Pyöräilessä herää kunnolla, muttei varsinaisesti palele. Lehdet alkavat hiljalleen kellertää ja tippua alas. Nurmikko on vielä vihreää ja muutamia kukkia vielä kukkii. Iltaisin voi katsella auringon laskua omalta parvekkeelta ja laittaa muutaman kynttilän lyhtyihin palamaan. Ihanan tunnelmallista! Joinain päivinä on vielä melko lämmintäkin. Viime viikonloppuna täällä oli parisen kymmentä astetta lämmintä. Tämä toki tuottaa joka vuotiset ongelmat esiin taas. Varsinkin kun Hillalle pukee aamuisin paljon vaatetta ja kotiin päin lähtiessä on vähemmän. Välillä tuntuu, että kaikki lämpivät vaatteet jäävät tarhaan..

Syksyisin meillä on melko monet juhlat. Minulla on elokuun puolessa välissä ja Heikillä on elokuun lopulla. Hillalla taas on puoli vuotiset syyskyyn alussa. Tänään Hilla on siis tasan 1,5 vuotta. Iso tyttö! Äidin ihana kullan muru <3 Pieni kasvaa ihan kohisten äidin ja isän silmissä. Itsehän en tietenkään ole vanhentunut päivääkään! :D

Synttärisankari

<3

Syksy merkitsee meille myös koulun / opintojen jatkumista. Kesällä olimme osan aikaa kotona yhdessä ja taas toisen puolikkaan minä olin töissä. Nyt minulla on menossa viimeinen harjoittelujaksoni, toivon mukaan ainakin. Kaksi täyttä viikkoa on vasta takana ja en edes halua laskea, kuinka monta olisi vielä urakoitavana. Toisaalta tieto siitä, että nämä ovat viimeiset harjoitteluni, motivoivat kummasti jaksamaan! Sinillä eteen päin. Lisäksi iltaisin työllistävät viimeiset koulutehtävät, opinnäytetyö ja muut menot. Olen yrittänyt aloittaa taas salilla käymisen. Helponta on jos suoraan harjoittelusta suuntaan En kanssa salille, niin saa loppu illan olla rauhassa kotona. Muutamana iltana on tullut käytyä kävelyllä tai reenattua kotona.

Sitten tämän kaiken lisäksi on se hääkuumeilu :D Sitäkin pitäisi jossain vaiheessa ehtiä tekemään, tai haluaisi ehtiä! Mikään kiirehän tässä ei todellakaan ole, mutta intoa ja fiilistä löytyis suunnittelluun ja toteuttamiseen. Olen jo monta asiaa ehtinyt miettiä.. Kutsukorteissa ei ole mitään muuta epäselvää kuin teksti. Paikat on mietitty, samoin osa koristeista. Yhdenlainen menun suunnitelmakin on mietittynä. Eli kaikenlaista jo!

Älä puhu äiti

Syyskiireitä siis täällä päin. Uskon, että kiireet helpottavat vasta tämän vuoden lopulla. Sillon minun pitäisi olla valmistunut ja ehkä jo töissäkin. Nykyisen opiskelujen ohjelle tekeväni työn voisin jättään neljän vuoden jälkeen. Eikä koulutehtävätkään enää vie vapaa-aikaani. Siitä on hyvä haaveilla! Nyt iltapalaa ja unia katsomaan :)

:))